Vanha televisio kierrätykseen on tehtävä, jota moni lykkää kuukausia, koska laite on painava, hankala kantaa eikä palautuspaikka ole selvä. Tässä artikkelissa käydään läpi, minne vanhan television voi viedä maksutta, miten se kuljetetaan turvallisesti ja mitä pitää tehdä ennen kuin laite lähtee kotoa. Ohjeet koskevat sekä vanhaa kuvaputkitelevisiota että litteää LCD-, plasma- tai OLED-televisiota.
Minne vanhan television voi palauttaa maksutta
Televisio on SER-laite eli sähkö- ja elektroniikkaromua, eikä sitä saa viedä sekajätteeseen tai metallinkeräykseen. Kotitalouden on mahdollista palauttaa se maksutta kolmeen paikkaan: elektroniikkaliikkeeseen uuden laitteen oston yhteydessä, kunnan jäteasemalle tai tuottajayhteisöjen SER-keräyspisteeseen. Ajantasaiset keräyspisteet löytyvät Kierratys.info-palvelusta postinumerolla.
Elektroniikkakaupan velvollisuus perustuu niin sanottuun yksi yhteen -periaatteeseen. Kun ostat uuden television, liike ottaa vanhan vastaavan laitteen vastaan maksutta. Kokorajana on 25 senttiä: alle 25 cm:n pienlaitteet suuret elektroniikkaliikkeet ottavat vastaan ilman ostovelvoitetta, mutta televisio ylittää rajan lähes aina. Ilman uutta ostosta vanha televisio kuuluu siis jäteasemalle tai SER-keräyspisteeseen.
Pääkaupunkiseudulla HSY:n Sortti-asemat ottavat kotitalouksien SER-laitteet vastaan maksutta, ja Tampereella, Turussa ja Oulussa paikalliset jätelaitokset toimivat samoin. Pohjois-Suomessa ja pienillä paikkakunnilla jäteasemia on harvemmassa ja niiden aukioloajat voivat olla vain muutamana päivänä viikossa, joten tarkista aukiolo ennen lähtöä. Laajemmin eri laitteiden palautuspaikkoja käsitellään artikkelissa elektroniikan kierrätys – mitä laitteita ja mihin.
Kotiinkuljetus ja nouto uuden television oston yhteydessä
Kun uusi televisio tilataan kotiinkuljetuksella, monet kaupat tarjoavat vanhan laitteen noudon samalla kertaa. Itse kierrätys on maksutonta, mutta kantoapu, kerroskanto ilman hissiä tai erillinen noutokäynti voivat maksaa 20-80 € kaupasta ja paikkakunnasta riippuen. Hinnat vaihtelevat myyjän ja kampanjoiden mukaan, joten nouto kannattaa varata jo tilausvaiheessa eikä vasta kuljettajan ovella.
Verkkokaupoissa käytäntö vaihtelee eniten. Pakettiautomaattiin toimitettavan television kohdalla noutoa ei yleensä ole, vaan vanha laite palautetaan myymälään tai keräyspisteeseen itse. Kokenut ostaja kysyy etukäteen, kuuluuko vanhan laitteen kanto mukaan ja pitääkö television olla valmiiksi irrotettuna seinätelineestä.
Kuvaputkitelevision ja litteän television kuljetus
Kuvaputkitelevisio on raskas. 28-32 tuuman malli painaa helposti 30-50 kg, ja suurimmat yli 60 kg, joten sitä ei kanneta yksin. Paino on kuvaputken etuosassa, joten laite kannetaan näyttö kantajaa kohti ja otteet otetaan pohjan alta, ei takakotelon muoveista, jotka voivat haljeta.
Litteä televisio on kevyt mutta hauras. Se kuljetetaan pystyasennossa, eikä sitä kannata laittaa näyttö alaspäin peräkärryyn tai pakettiauton lattialle. Rikkoutunut paneeli ei estä kierrätystä, mutta vanhoissa ennen noin vuotta 2010 valmistetuissa LCD-televisioissa on usein CCFL-taustavalo, jonka putkissa on pieni määrä elohopeaa. Ehjänä se on turvallinen, rikkoutuneena ei.
Henkilöautoon mahtuu takapenkin kaadettuna yleensä 43-50 tuuman televisio, kun se kääritään vilttiin ja tuetaan pystyyn. Isompi 65-tuumainen vaatii pakettiauton tai peräkärryn. Moni kunta tarjoaa myös maksullisen suurten jätteiden noudon, mikä on vaihtoehto, jos auto puuttuu tai portaita on paljon.
Ennen palautusta: data, kaukosäädin ja paristot
Älytelevisio muistaa kirjautumiset. Netflix-, YouTube- ja muiden suoratoistopalvelujen tunnukset, wifi-salasana ja joissain malleissa myös maksutiedot jäävät laitteeseen, jos sitä ei palauteta tehdasasetuksille. Kirjaudu ulos palveluista ja tee tehdasnollaus asetusvalikosta ennen kuin laite lähtee.
Kaukosäätimen paristot otetaan irti ja palautetaan erikseen paristokeräykseen, jonka sijainnista kerrotaan artikkelissa kierrätettävät akut ja paristot – missä niitä luovutetaan. Kaukosäädin itse menee SER-keräykseen television mukana. Myös irralliset virtajohdot, HDMI-kaapelit ja seinäteline voi viedä samaan paikkaan, jos niitä ei aio käyttää uudelleen.
Älä avaa kuvaputkitelevisiota
Elektroniikkaharrastaja näkee vanhassa televisiossa helposti osavaraston: muuntajia, keloja, kaiuttimia ja suurjännitekondensaattoreita. Kuvaputkitelevision kohdalla houkutus kannattaa jättää väliin. Kuvaputki voi säilyttää kymmenien kilovolttien varauksen päiviä tai viikkoja virran katkaisun jälkeen, ja myös virtalähteen elektrolyyttikondensaattorit voivat olla varattuja.
Kuvaputki on lisäksi tyhjiöputki, jonka kaulan rikkoutuminen voi aiheuttaa implosion ja lasinsirpaleita. Lasissa on lyijyä. Avaamaton kuvaputkitelevisio on kierrätyslaitokselle turvallinen kokonaisuus, purettu ja rikottu taas työsuojeluongelma.
Litteästä televisiosta harrastaja voi irrottamattomana pitäen saada talteen esimerkiksi kaiuttimet tai LED-taustavalonauhat, mutta virtalähdelevy jätetään rauhaan. Purettu laite kelpaa yleensä SER-keräykseen, mutta osa vastaanottopisteistä ei ota vastaan pelkkiä osia tai kuorettomia runkoja.
Yleisimmät virheet television kierrätyksessä
Television jättäminen kerrostalon jätekatokseen. Taloyhtiön roska-astioihin ei saa jättää SER-laitteita, ja jätehuoltoyhtiö voi laskuttaa taloyhtiötä erillisestä noudosta. Kustannus päätyy lopulta kaikkien asukkaiden maksettavaksi.
Myyminen ilmaiseksi ilman tarkistusta. Toimiva televisio kannattaa antaa eteenpäin, mutta ennen sitä tehdään tehdasnollaus. Moni muistaa nollauksen vasta, kun entinen laite näkyy edelleen suoratoistopalvelun laitelistassa.
Väärä kantotapa. Litteän television nostaminen paneelin reunoista taivuttaa näyttöä, ja kuvaputkitelevision kantaminen takakotelosta voi irrottaa kuoren. Kaksi kantajaa ja ote rungosta ratkaisevat.
Myytti: vanha kuvaputkitelevisio on arvoton
Yleinen käsitys on, että kaikki kuvaputkitelevisiot kuuluvat suoraan kierrätykseen. Useimmat kuuluvatkin, mutta poikkeuksia on. Retropelien harrastajat etsivät tiettyjä kuvaputkitelevisioita ja erityisesti ammattikäyttöön tehtyjä videomonitoreja, koska vanhat pelikonsolit näyttävät niillä oikealta ja viiveettömiltä.
Tavallisesta 2000-luvun kuvaputkitelevisiosta ei yleensä saa mitään, ja hyvä lopputulos on, että joku hakee sen ilmaiseksi. Jos laitteessa on kuitenkin RGB- tai komponenttiliitännät, sille voi löytyä ottaja keräilijöiden ryhmistä. Lisää aiheesta on artikkelissa vintage-elektroniikka keräilijälle – mistä etsit aarteita.
Korjaus on toinen vaihtoehto. Litteän television tyypillisiä vikoja ovat taustavalon LED-nauhojen ja virtalähteen kondensaattorien viat, ja elektroniikkakorjaamo voi korjata ne usein 80-200 eurolla. EU:n vuonna 2024 hyväksytty korjausoikeusdirektiivi on lisännyt korjaamisen kiinnostavuutta, mutta korjaus kannattaa vain, jos se maksaa selvästi vähemmän kuin vastaava uusi televisio.
UKK
Maksaako vanhan television vieminen kierrätykseen?
Ei. Kotitalouksien SER-laitteet otetaan maksutta vastaan kunnan jäteasemilla, SER-keräyspisteissä ja elektroniikkaliikkeissä uuden vastaavan laitteen oston yhteydessä. Maksullisia ovat vain nouto- ja kantopalvelut.
Voiko vanhan television jättää kauppaan ostamatta uutta?
Yleensä ei. Ilman ostovelvoitetta suuret elektroniikkaliikkeet ottavat vastaan vain alle 25 cm:n pienlaitteita, ja televisio on lähes aina tätä suurempi. Silloin oikea paikka on jäteasema tai SER-keräyspiste.
Kelpaako rikkinäinen tai haljennut televisio kierrätykseen?
Kelpaa. Rikkoutunut näyttö tai kotelo ei estä palautusta, mutta laite kannattaa kääriä esimerkiksi vilttiin tai muoviin, jotta sirpaleet eivät leviä kuljetuksen aikana.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Vanha televisio kierrätetään maksutta jäteasemalla, SER-keräyspisteessä tai uuden television oston yhteydessä elektroniikkaliikkeessä. Ennen palautusta tehdään tehdasnollaus, otetaan paristot pois kaukosäätimestä ja varataan kantoapu raskaalle kuvaputkitelevisiolle. Kuvaputkitelevisiota ei avata, vaikka osat houkuttelisivat. Toimiva laite kannattaa ensin tarjota ilmaiseksi eteenpäin, sillä kierrätystä parempi vaihtoehto on laite, joka pysyy käytössä vielä muutaman vuoden.